Kaukana Pohjois- Skotlannissa sijaitsee pieni Findhornin rannikkokylä. Aivan sen kupeessa, hiekkadyynien ympäröimänä, löytyy asuntovaunuille tarkoitettu leirintäalue, jonne pieni kuuden hengen ryhmä päätyi 54 vuotta sitten. Leirintäalue on vuosien saatossa kasvanut suureksi henkiseksi yhteisöksi ja ekokyläksi nimeltään Findhorn Foundation.
Alue on vuosien varrella laajentunut ja siihenon pystytetty rakennuksiaja ekotaloja. Tähän syrjäiseen paikaan matkaa vuosittain tuhansia ihmisiä ympäri maailmaa sisäisen kutsun ohjaamana.
Automme kaartaa leirintäalueen hiljaiselle parkkipaikalle. Olemme juuri ohittaneet kyltin, joka toivottaa meidät tervetulleiksi Findhorn Foundation -yhteisöön. Vihdoinkin olemme mieheni kanssa perillä määränpäässämme. Neljän tunnin ajomatka Edinburghista on ohi ja saamme lepytellä jalkojamme. Olen jälleen kerran palannut paikkaan, joka vuosien varrella on tullut minulle erittäin rakkaaksi. Muistot neljäntoista vuoden takaa, kun saavuin ensimmäistä kertaa Findhorniin, vierivät minua kohti. Tunnen iloa ja odotusta. Mitä vierailu tulee tarjoamaan tällä kertaa?
Findhorn muodostuu kahdesta alueesta. The Park on kylä, jossa on sekä uudenajan ekotaloja että jo perinteikkääksi muodostunut karavaanialue. Toinen, lähellä sijaitseva paikka, on yli sata vuotta vanha Cluny Hill -hotellikompleksi pienessä Forresin kaupungissa. Yhteisö on laajentunut myös pitkälle ekokylän ympäristöön, kuten esimerkiksi villin karuille Ionan ja Erraidin saarille, joissa yhteisö järjestää mm hiljaisuusretriittejä.
Kuulin ensimmäisen kerran Findhornista vuonna 1998 kun luin Eileen Caddyn elämänkerran. Kirjassa kerrottiin tavallisesta englantilaisesta naisesta, joka yhdessä miehensä ja ystävänsä kanssa, monien vaiheiden ja vaikeuksien kautta perusti henkisen yhteisön Pohjois- Skotlantiin. Eileenin kokemukset koskettivat minua syvästi, mutta samalla kertomus yhteisön perustamisesta ja ekokylän rakentamisesta kuulosti melkein uskomattomalta. Väitettiin, että jo vuosikymmeniä toiminut Findhorn yhteisö oli kirjaimellisesti perustettu nollasta Eileenin kanavoitujen viestien opastuksella! Kirjan kertomukset puutarhoista, jotka kukoistivat keskellä hiekkadyynejä ja yhteisöstä, joka eli läheisessä yhteistyössä luonnonhenkien kanssa oli herättänyt mielenkiintoni. Halusin paikan päälle todentamaan, että lukemani todella piti paikkansa.
Sisäisen äänen johdatuksessa
Keskus syntyi lähes viisikymmentä vuotta sitten kolmen periksiantamattoman ihmisen, jotka halusivat kuunnella sisäistä johdatustaan, ponnisteluiden ansiosta.
Aluksi Eileen ja Peter Caddy, sekä Dorthy Maclean asettuivat vaatimattomasti aloilleen asuntovaununsa kanssa Skotlannin pohjoisrannikolle. Perhettä sekä ystäviä oli paljon, ja haasteet monenlaisia. Tarkoitus oli opetella elämään harmoniassa luonnon ja henkisten arvojen kanssa rakentaen uudenlaista käytännön henkistä elämäntapaa. Eileen kanavoi henkisiä ohjeita henkimaailmasta ja Peter sovelsi niitä mahdollisuuksien mukaan heti käytäntöön. Näiden ponnistelujen aikana syntyi myös kustantamo Findhorn Press ja kirjapaino, jonka välityksellä sanoma yhteisöstä levisi. Eileenin kirjoittama ”Ovi sisimpään”-kirjasta tuli nopeasti kustantamon klassikko. Kirjasta löytää henkisiä ohjeita uuteen eläään vuoden jokaiselle päivälle.
Vuosien varrella yhteisö kasvoi yhä monimuotoisemmaksi. Myös luonto alkoi kukoistaa aivan uudella tavalla. Alkujaan karussa maisemassa viihtyivät vihannekset ja kasvit herättivät paljon ihmetystä. Tästä saamme kiittää Dorothy Macleaniä, joka varhaisessa vaiheessa keskittyi kommunikoimaan luonnonhenkien kanssa. Tämän kanssakäynnin ansiosta Findhorn on nykyään kuuluisa monimuotoisesta kasvillisuudestaan ja ihanista puutarhoistaan.
Monenlaiselle uudelle ajattelulle on ollut tilaa, joten yhteisö on pysynyt elinvoimaisena vuosikymmenestä toiseen. Universal Hall the Parkin alueella kokoaa vuosittain tuhansia ihmisiä ympäri maailmaa erilaisille henkisen alan tapahtumiin. Tunnetut henkilöt, kuten Caroline Myss, Ekhart Tolle ja Gangaji, ovat pitäneet työpajoja tässä ainutlaatuisessa ympäristössä.
Findhorn vaikuttaa magneetin lailla ihmisiin. Usein ihmiset kuulevat paikasta silloin, kun etsivät uutta suuntaa elämälleen tai kokevat kovia haasteita elämässään. Olosuhteiden pakosta he joutuvat pysähtymään ja pohtimaan elämän tar koitusta syvemmällä tasolla. Monet ihmiset ovat asettuneet pysyvästi Findhorniin, ja toiset viihtyvät alueella viikkoja tai kuukausia. Jotkut palaavat yhä uudelleen lataamaan akkuja kehoa ja mieltä ravitsevaan ympäristöön.
Keskeinen ajatus – love in action
Yksi keskeinen piirre Findhornissa on yhdessä tekeminen. Asukkaat ja vieraat osallistuvat kaikki arkipäivän työhön. Ennen työhön ryhtymistä hiljennytään hetkeksi, tullaan läsnä tähän hetkeen ja sitten ryhdytään yhdessä toimeen. Ulkopuolista työvoimaa ei siis tarvita yhteisön pyörittämiseen. Keskuskeittiössä valmistellaan aamiaista, lounasta ja illallista monelle sadalle ihmiselle joka päivä. Puutarhoissa kasvatetaan niin pitkälle kuin mahdollista kaikki raaka-aineet päivän aterioihin. Talot ja rakennukset tarvitsevat huoltoa ja kunnossapitoa. Kurssikeskus, joka majoittaa monta sataa ihmistä viikossa, pitää siivota. On tärkeä luoda myönteistä tulevaisuutta tekemällä asioita yhdessä. Termi ”Love in Action”(rakkautta käytännössä) kuvaa tätä käytännönläheistä tapaa kohdata henkisen elämän iloja ja haasteita konkreettisesti yhdessä.
Sisäisen äänen kuunteleminen
Yhteisön rutiineihin kuuluu myös säännöllinen meditointi ja hiljentyminen, sekä ryhmässä että yksin. Joka aamu kokoonnutaan sekä Parkissa että Clunyssä. Lyhyt alustus tai mietelause luetaan ääneen ja sen jälkeen meditodaan yhdessä. Säännöllisten harjoitusten avulla oppii vähitellen erottamaan ja kuulemaan sisäistä ääntään. On helppoa virittäytyä hiljaisuudessa ja mitä enemmän harjoittelee, sitä paremmin pystyy kuulemaan sisäistä ohjausta missä vaan.
Kävelemme mieheni kanssa Parkin Sanctuary -rakennukseen (meditaatiosaliin). Haluan hiljentyä hetkeksi ja virittäytyä paikan tunnelmaan. Jätämme kengät ulkoeteiseen ja löydämme itsellemme mukavan istumapaikan salista. Sisustus on hyvin maltillinen. Tuolit ja istuintyynyt on asetettu ympyrämuotoon ja keskellä lattiaa on kaunis kukka-asetelma. Sytytän kynttilän ja avaan Ovi sisimpään -kirjan lukeakseni päivän tekstin. Vahva rauhan tunne leviää kehooni. Mieleni kirkastuu ja täytyn valtavalla kiitollisuudella. Siirryn tästä hetkestä ikuisuuteen ja takaisin. Aikaa ei ole. Istun yksin ja samalla yhdessä kaikkien niiden ihmisten kanssa, jotka vuosien saatossa ovat istuneet tässä meditoimassa. Kun lopulta lähdemme salista oloni on kevyt ja onnellinen.
Kierrettyämme kaikki tärkeät nähtävyydet suuntaamme kohti parkkipaikkaa. Päivä on ollut täynnä uusia kokemuksia ja rakkaita jälleennäkemisiä. Mutta yllätykset eivät ole vielä ohi, maaginen Findhorn haluaa tarjota meille vielä loppuhuipennuksen. Juuri kun saavumme automme luo näen vanhan naisen lähestyvän. Hän kävelee kumarassa, hyvin hitaasti ja mukana saattamassa on nuorempi nainen. Jokin saa minut katsomaan tarkemmin tätä vanhaa naista ja hätkähdän, kun tunnistan Dorothy Macleanin! Menen tervehtimään häntä ja kun katseemme kohtaavat tunnen valtavaa lämpöä ja kiitollisuutta. Kiitollisuutta tätä naista kohtaan, joka ei antanut periksi, vaan läpi elämän sitkeästi seurasi sisäistä ääntään niin, että Findhorn syntyi ja tänään elää vahvemmin kuin koskaan. Kiitän Dorothya hänen elämäntyöstään ja kysyn kuinka hän voi? Jälleen kerran hänen silmissään välkkyy veikeä katse, kun hän vastaa: You know, for an old owl like me I think it is time to move on! Näillä sanoilla hän kääntyy ja hetkessä hän on poistunut näkökentästämme. Jäämme mieheni kanssa seisomaan tyhjälle parkkipaikalle ja koemme molemmat ympyrän hiljalleen sulkeutuvan.